Serkkumatka

Matka Uudellekirkolle Kaipialaan ja Sortavalaan Rusin suvun kotipaikoille

Serkkujen Karjalanmatka 4.5.-5.5.2002 saatiin juuri päätökseen.  Tähän matkaan liittyviä asioita olisi mukava saada kerättyä tälle sivulle.  Kirjoittelen itsekin jotakin mieleen johtuvaa mukavalta matkaltamme mutta toivon kovasti että saisin myös muilta omia kokemuksia ja tuntumia mukaan!  Tämän matkan osalta pitää erityisesti kiittää Seppoa ja Sinikkaa sekä Anselmia ja Esteriä - valmistelutyönne ja matkalaisista huolehtiminen mahdollistivat meille osallistujille antoisan tutustumismatkan omaan taustaamme ja myös Karjalan nykypäivään.

Saimme paljon uusia tietoja suvun vaiheista, liitettyä tiedonmurusia toisiinsa ja lisäksi myös paljolti Arton ansiosta karttoja ja Mikkelin maakuntamuseosta esille kaivettuja tietoja mukaan.  Liitän myös niitä mukaan aikanaan.

Oli hienoa päästä nauttimaan upeassa keväisessä ilmassa Karjalan hienosta luonnosta ja paikoista sekä kuulla suvun vanhempien jäsenten kertomuksia paikoista, ajoista ja ihmisistä.  Retkilounaan nauttiminen yhdessä vilkkaan puheensorinan säestyksellä keskellä vanhaa Viljam Rusin kotipihaa oli mukavan leppoisaa ja mielikuvitusta kutkuttavaa.  Lisää tietoa ja tuntumia tuli oikein roppakaupalla.

Itselleni uusia näkökulmia toi Sortavalan sukutilaan tutustuminen.  Isojaon 1849 karttojen perusteella tutustuimme Vilkosenmäen Rusien Sortavala 2 -tilan tietoihin ja sukututkimuksen perusteella liitimme henkilöitä ja paikkoja toisiinsa.  Minulle antoisa tieto oli se että itse asiassa juuri tätä tilaa voitaisiin pitää suvun pitkäaikaisena kantapaikkana Karjalan kannaksella.  Tänne Matti Juhananpoika Rusi siirtyi Kuolemanjärven Seivästöltä ilmeisesti vävyksi taloon.  Tässä talossa suvun jäsenet asuivatkin aivan evakkomatkaan saakka, lähes kaksisataa vuotta.  Ainoana poikkeuksena Arton havaintojen mukaan ovat vuodet 1808-1813, jolloin Ruseja ei tilalla ole asunut.  Onkohan niin että tuolloin oli Rusien ensimmäinen evakkomatka pois Suomen sodan jaloista, ajalla jolloin muukin Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle?

Mielenkiintoista vierailu Vilkosenmäellä oli varmasti kaikille ja monin eri tavoin. Osalle vaikuttavaa oli talon paikallistaminen kivijalan mukaan, tietojen kertaaminen ja vertaaminen.  Toisille hienoin hetki saattoi olla tilan uskomattoman upealla rannalla käynti.  Ranta vetää vertoja mille tahansa upeimmista hiekkarannoista.  Meren takaa kajasti maata, joka kyettiin varmentamaan Sosnovyj Boriksi - Suomenlahti on tällä kohtaa vain noin 30-40 km leveä ja Sortavala osuu juuri Pietaria kohti kapenevan lahden suuaukkoon. Pitkä ei matka ole eteläistä rantaa pitkin edes Viron rajalle.  Edellisten lisäksi minun huomioni kiinnittyi historian lyhyyteen.  Tilalla on siis asuttu pitkään.  Tila on perinteinen 1600- 1700 -lukujen mallin mukainen umpipihainen (susipiha) maatalo jota ovat asuttaneet useat sukupolven samanaikaisesti.  Milja jopa muisteli isoisänsä Antti Markuksenpoika Rusin (Anders Marcusson  Brusi / 29.11.1836-24.2.1917) soitelleen virsikannelta tuvassa.  Myöskin Herman Rusilla oli kuulemma tapana sunnuntaisin soitella samaa soitinta. Nämä asiat ovat useimmille tuttuja vain historiankirjoista mutta me pääsemme näkemään ja kuuntelemaan tätä historiaa elävänä paikan päällä!  Boris on piirtänyt jopa kuvan (Leon hallussa) tilan rakennuksista.  Komea maatila on ulottunut Suomenlahden rannasta toistakymmentä kilometriä pitkänä kapeahkona alueena aivan Uudenkirkon Kaipialaan asti.  Tästä tilasta on ajan mittaan jaettu palstoja suvun jäsenille.

Lisätietoa saatiin myös raunioista löytyneen korun taustasta.  Paikassa josta koru löytyi on sijainnut (mahdollisesti Helena Rusin o.s. Mannonen 21.6.1848-24.2.1888) senkki ja sieltä koru on todennäköisesti peräisin.

Matkalla kuulimme myös ihastuttavan tarinan Alma ja Viljam Rusin tapaamisesta tansseissa.  Lisäksi saimme taustatietoja Viljam Rusin oikeudenkäynneistä Uudenkirkon Kaipialan kylän nuorisoseuran talon maaomistuksesta.  Asiaa koskeva prosessi oli hyvin raskas ja pitkä.  Se päättyi vasta hovioikeuden päätöksellä juuri ennen sotia.  Maat kuuluivat päätöksen mukaan Viljam Rusille mutta pianhan maat saivat aivan uudet omistajat ... 

Tarinoita oli paljon ja yksikään matkalle osallistuja ei kuullut niitä kaikkia.  Juuri tämäkin matka osoittaa tietojen keräämisen ja asioiden kirjaamisen tärkeyden.  Tiedot vaikuttavat aina herättävän lisää kysymyksiä.  Vapaussodan aikoihin Vilkosenmäeltä pojat lähtivät karkuun ja punaiset yrittivät tavoitella heitä.  Miten tarina taas kulkeekaan?  Yksi tilan pelloista on kartassa nimetty "riitapelloksi", miksi?