Rusin suku ja viikinkiaika - Birkasta Novgorodin kautta Kiovaan (keskiaika).

Rusien viikinkiaikaa koskeva osa on yhdistelmä historiallisia tietoja ja tarinoiden tai saagojen kerrontaa.  Tämä siitä syystä että kattavaa ja aukotonta historiaa ei yksinkertaisesti ole olemassa.  Tällä sivulla esitetyt tiedot ovat monilta eri sivuilta koottujen tietojen yhdistelmä.  Vaikka kaikilla yksityiskohdilla ei olekaan virallisen historian statusta, on nämä tiedot monissa yhteyksissä otettu "virallisen totuuden" osaksi, esimerkiksi Venäjän historiantutkimuksessa.  Näitä tarinoita tukevia havaintoja on lukuisia ja vastaavasti niitä kyseenalaistavia löytöjä ei juurikaan ole tuotu esiin.

Etymologisesti nimi "Rus" tulee luultavasti sanasta soutaja tai vene. Josta on sitten tulleet sanat kuten Ruotsi, Russia jne.  On paljon germaanisia ja slaavilaisia sanoja jotka jollain tavalla viittaavat rus sanaan. esim perämies on rub (tai jotain sinnepäin) venäjäksi.  Siitä vene sanasta on kenties saaneet alkunsa Roslagenin maakunta Ruotsissa ja myöhemmin Venäjä. Venäjäkin on saanut suomenkielisen sanan vene maasta.  Se, miksi suomen kielessä venäjä ei ole russia (muuta kuin haukkumanimenä, ryssä). johtunee suomalaisugrilaisten kansojen vaikutusvaltaisesta asemasta.  Toinen selitysmalli nimelle on Rusi-B/Prusi-Brusius-Ambrosius-ketju.

Ilmeisesti muuten myös Birka poltettiin vuoden 850 tienoilla, ilmeisesti juuri Novgorodin slaavien ja suomalaisugrilaisten kansojen toimesta.  Eli slaavit alkoivat kutsua itseään Russeiksi, ja suomalaisugrilaiset venemaaksi. Liettualaiset tosin kutsuvat venäjää krivitsiksi tms, joka oli slaavilainen heimo joka Novgorodin slaavien ohella oli perustamassa venäjää. (ne suomalaisugrilaiset heimot olivat tsuudit ja vepsäläiset, tsuudeista ei ole varmaa tietoa keitä he olivat, ilmeisesti virolaisia tai inkeriläisiä, mutta vepsäläiset tiedetään).  On olemassa vanhoja karttoja, jotka on tehty joskus 1400-luvulla ja niissä on joskus Novgorodin alue nimetty "vene maaksi" tms. tosin, usein Ruskajaksi. tms. tai sitten Novgorod esiintyy vain kaupungin nimenä.

Venäjän syntyhistorian dokumentointi perustuu pitkälti Nestorin kronikkana tunnettuun tarinaan, jonka on kirjoittanut Kiovan luostarin munkki Nestori 1100-luvulla.  Kronikka kuvaa myös Birkan viikinkien "Russien" tai "Rusien" vaiheita perustamansa Novgorodin kaupungin ja Kiovan vaiheilla.  Nestorin kronikka on myös käännetty Suomeksi (Nestorin kronikka,  Povest vremennyh let = Kertomus menneistä ajoista, vuosilta 852-1116;alkuperäinen käsikirjoitus ehkä jo vuodelta 1095, vanhin kopio Codex Laurentius v. 1377. Suomennus Marja-Leena Jaakkola, pain. Porvoossa 1994.).    Pisin netistä löytämäni suomenkielinen kuvaus tästä 1100-luvun tekstistä on löytynyt Osmo Pöystin sivuilta, pitkän dokumentin alkuosassa (jaksa vähän etsiä!) 

Nestorin kronikan kuvaus Novgorodin synnystä kulkee seuraavasti:

Vuonna 6367 (859) merentakaiset varjagit perivät veroja tsuudeilta, slaaveilta, merjalaisilta ja kaikilta krivitsheiltä. Mutta hasaarit perivät veroja poljaaneilta, severjaaneilta sekä vjatisheilta hopearahan ja oravan savua kohti.

Vuonna 6370 (862) varjagit ajettiin meren taakse, eikä niille annettu veroa, vaan alkoivat hallita itse itseään, mutta niiden keskuudessa ei ollut oikeutta, ja sukukunta nousi sukukuntaa vastaan, niin että sisällissota syttyi, ja ne alkoivat sotia keskenään. Niin lausuivat he toisilleen: "Etsikäämme itsellemme ruhtinas meitä hallitsemaan ja oikein tuomitsemaan. Ja niin lähdettiin meren yli varjagien, rusien, luo. Niitä varjageja sanottiin ruseiksi, kun toisia kutsutaan svealaisiksi, toisia taas normanneiksi, angleiksi, ja vielä yksiä gotlantilaisiksi, niin näin myös näitä nimitettiin. Tsuudit, sloveenit ja krivitshit ja vepsäläiset sanoivat ruseille: Meidän maamme on suuri ja rikas, mutta siellä ei ole järjestystä. Tulkaa ja ryhtykää johtamaan ja hallitsemaan meitä! Valituksi tuli kolme veljestä sukuineen, ja nämä ottivat kaikki rusit mukaansa ja tulivat. Vanhin, Rurik, asettui Novgorodiin, toinen, Sineus, asettui Valgetjärvelle ja kolmas, Truvor, Izborskiin. Ja näistä varjageista sai nimensä sai nimensä Rusin maa. Ja novgorodilaiset, ne ovat varjagien sukukuntaa, mutta aikaisemmin ne olivat slaaveja.

Nestorin kronikkaa jatkaa myös Romanovin sukuun johtava  Rusin sukupuu 800-luvulta alkaen vieraskielisenä.

Vuonna 1187 tapahtui myös merkittävä Sigtunan kaupungin tuhoaminen, joka tehtiin yhteistyössä Novgorodin ja Karjalaisten sekä ilmeisesti Viron saarten asukkaiden kanssa.  Tuon aikajakson mukaan hyökkäykset suuntaan ja toiseen olivat tavanmukaisia.  Sigtunan retken kuvaus löytyy myös internetistä.

Myös arkeologian keinoin on saatu vahvistuksia Varjagien asutukselle Staraja Ladogassa ja Novgorodissa.  Linkki johtaa Durhamin yliopiston sivuille Englantiin.

Sanomalehtiartikkeli "Kuoleman juhla" HS sunnuntai 27.12.1981 Koko sivun artikkeli kertoo arabialaisen tutkimusmatkaaja Ahmed Ibn Fadlan kuvauksen retkestä rusien maahan (921-922 j.kr.).  Tapakuvausta ja kauhistelua viikinkisuvun elämästä.

Suvusta ja sen vaikutuksesta on laadittu monia kertomuksia, kuten Idäntie  ja lukuisat viikinkien kulta-ajasta kertovat saagat.  Harmaasusien sivulla kuvataan myös viikinkien idänmatkoja.  Erinomaisesti asiasta on koonnut tietoa myös Sampsa Rydman Taivaansusi -sivuillaan.

Internet on loppumaton tietolähde.  Viikingit on kiehtova kohde lukemattomille ihmisille ympäri maailman.  Mielenkiintoisia tiedonmuruja löytyy paljon, tosin suuri osa englanninkielisiä.  Yksi mielenkiintoinen ja tietomäärältään runsas linkki varjageihin löytyy Vikinganswerlady -sivuilta.  Suosittelen tutustumaan tähän lähteeseen.

Karjalaiset erottautuivat muista itämerensuomalaisista heimoista ensin vain asuinpaikkansa puolesta. Karjalan kannaksella sijainnut Korelan kaupunki tai kauppapaikka antoi nimen koko heimolle, joka mainitaan 1100-luvulta lähtien yhä useammin Rooman paavin asiakirjoissa, skandinaavien saagoissa ja ortodoksikirkon asiakirjoissa.

Suomalaisten ja saamelaisten asuma alue joutui 1000-luvulta alkaen ruotsalaisten järjestämien ristiretkien ja novgorodin järjestämien ryöstöretkien kohteeksi. Harvaanasutussa maassa ei vihamielisiä maahantunkeutuja pystytty torjumaan. Vihamiehet rakensivat valtansa tueksi linnoituksia, ruotsalaiset Turkuun, Hämeenlinnaan ja Viipuriin, Novgorod Pähkinälinnan Laatokalle, Neva-joen niskalle ja Orletsin Vienajoelle. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 vihamieliset valtaajat jakoivat suomalaiset alueet keskenään.

Nämä siis ajoittuvat aikaan ennen Pähkinäsaaren rauhaa 1323, jolloin Suomi ja Karjala jaettiin lännen ja idän etupiireihin.

Karjalan kulta-aikaa oli 1300-luku. Liettua oli valloittanut mongoleilta suurimman osan Kiovan viikinkidynastian alueista ja Novgorodilta se sai verotusoikeudet Karjalaan palkkiona palveluksistaan Moskovaa vastaan. 

Novgorod joutui 1478 Moskovan valtaan. Ruotsi ja Moskovan Venäjä jatkoivat keskinäistä nahisteluaan. Rajalinjat vaihtelivat. Joskus lähes koko suomalaisten asuma-alue oli ruotsalaisten vallassa, joskus tilanne oli päinvastoin. Venäläiset polttivat Helsingin talvella 1570-1571, Ison Vihan aikana 1700-luvun alussa ruotsalaiset polttivat Helsingin, jonka jälkeen venäläiset miehittivät kaupunkia usean vuoden ajan ja hävittivät systemaattisesti suomalaisväestöä ympäri maata. Erityisen perusteellista väestön tappaminen oli Karjalan kannaksella Venäjän keisari Pietari I aikana. Venäläiset miehittivät Helsinkiä taas uudestaan 1742-1743.

Varma liitos edellä mainittuun viikinkisukuun jää  vielä jossain määrin auki.  Löytyy useita seikkoja jotka tukevat olettamuksia liitoksesta mutta vielä ei ole kiistattomia dokumentteja asiasta.  Yksi hyvä viittaus samaan suuntaan on Suomalaisuuden liiton Suomen historia -kuvaus, jossa vuonna "1042 Venäjän suuriruhtinaan Jaroslavin poika Vladimir, Novgorodin ruhtinas, hyökkää yhdessä novgorodilaisten kanssa suomalaisia (jam [= hämäläisiä]) vastaan. Todennäköisesti hyökkäys kohdistuu Karjalaan, joka tämän jälkeen alkaa muodostua omaksi, Länsi-Suomesta erilliseksi kulttuurikokonaisuudeksi."

Sama lähde kuvaa tapahtumina 1100-1200 -luvuilla jatkuvia sotaisuuksia Novgorodilaisten hyökkäyksistä ja vastahyökkäyksistä Länsisuomalaisten (jam) kanssa.  1042 alkaen Karjalaiset ja Novgorodilaiset toimivat monissa tapauksissa liitossa keskenään jäämejä ja jopa ruotsalaisia vastaan. 

Joissakin tiedoissa Karjalan kannaksen kerrotaan olleen käytännössä tyhjä 1500 -luvulle saakka, jolloin alueelle muutti asujaimistoa sekä etelästä Inkerinmaalta (Izborskin ja Novgorodin suunnasta) ja Laatokan itäpuolelta Vepsänmaalta (Valgetjärvi/Beloozero ja Staraja Ladogan suunnasta) että savosta.  Aikaisemmissa kartoissa alueella ei ole Viipurin lisäksi kuvattu muita paikkoja kuin "Novum Castru" ja joissakin kartoissa "Evropae" ,joka tarkoittanee Äyräpäätä.  Tämä ei ole kuitenkaan vahva todiste mistään koska tuon aikakauden kartat kaiken kaikkiaan olivat erittäin epätarkkoja monessa mielessä.

Kirkkokuntien ja kulttuurien taistelu Karjalassa on hallinnon hajanaisuuden lisäksi johtanut siihen että virallista dokumentointia on osin vaikea löytää nykyistä sukututkimusmateriaalia vanhemmista tapahtumista ja henkilöistä.  Saattaa olla että Rusi -sukunimen tausta voisi selvitä jopa roomalaiskatolisesta materiaalista Ruotsissa tai ortodoksimateriaalista Venäjällä?

Nämä tapahtumatko ovat tuoneet Rusit Novgorodista Karjalan kannakselle keskiajan lopulla?

Suomalaisten historiasta löytyy viitteitä jotka tukevat teoriaa Rusien viikinkitaustasta.  Useista lähteistä yhdistäen voidaan hahmottaa Novgorodin Rusien pohjoisena rajana olleen alueen, Inkerinmaan, josta osa Karjalan asuttajista tulivat.  Tätä muuton suuntaa tukevat myös kielitieteelliset etymologiset ja foneettiset tutkimukset.  Joka tapauksessa tätä tutkimuksissa olevaa aukkoa on ajallisesti melko vähän, maantieteellisesti ei juuri lainkaan ja liitoksen kyseenalaistavia seikkoja ei ole merkittävästi havaittu.

Mauri ja Pirkko Rastaan mainiot sivut antavat valaistusta syvällisesti myös tähän asiaan. Linkki.

Professori Kalevi Wiik käsittelee asiaa Kansalaisverkkolehdessä kielitieteen näkökulmasta murteiden ja kielien kehittymistä mm. seuraavasti:

Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen lopulla Karjalan poliittinen ja kaupallinen merkitys kasvaa. Kauppa- ja hallintokeskuksiin, Korelan (Käkisalmen) ja Vanhan Laatokan (Staraja Ladoga) kaupunki-asutuksiin muodostuu entistä suuremmat varjagi-kauppiaiden koloniat, jotka jättävät muinaisskandinaavisen kielenlisän karjalan murteeseen. Samaan aikaan slaavien yksihuoneiset savupirtit ilmestyvät Staraja Ladogan arkeologiseen aineistoon, -ja slaavilainen tekijä puhuttuun kieleen.

Vastaavia havaintoja saa myös muista lähteistä.

Johannes Rusi valottaa sukututkimuksen johdannossa asian näin.

Rusi-nimen taustaa - englanninkielinen teksti Valkovenäjän historiasivuilta, josta poiminta:

The word Rus appeared in Eastern Europe with advance of Varyagans(Scandinavians) to the south. "Ruotsi" was a common name of Suomi Finns. Later the word spread to all Finns. Hence, in the 10th century the word was used to describe Scandinavian newcomers in contrast with Slavic people. After a number of Ukrainian tribes(e.g. Palyane) had been conquered by Scandinavians, they adopted the names of their victorers, and eventually word "Rusi" meant mainly inhabitants of Ukraine, which, consequently, was called "Rus". At the same time people living in the lands around Moscow were referred as Maskouci or Maskali. Similar derivatives were common for other principalities. Litwa was NOT included in Rus in the same sense as Zhmudz(present-day Lithuania) was different from Litva.

One of the most important aspects that has led to the current naming conventions is that of religion. As known, in 988 Christianity was introduced by prince Vladimir of Kievan Rus and spread quickly to Litva, Moscovy, etc. Moreover, this religion was labeled as Rusian religion because of its Rusian origination in Slavic lands. This created a phenomenon when people in Litwa and Moscowy were called Russians based on their religious beliefs. These happenings resulted into a paradoxical situation with the written language. Since most writings in that period of time were of religious nature followers of Rusian religion had to "write in Rusian". On the contrary, creation of the strong Lithuanian state induced the use of "Lithuanian" language. For this reason we have "Biblia Ruska" by Fr. Skarina and a number of other books where the language used in the GDL is termed as Rusian. On the other hand, "Litouskaya mova"(Lithuanian language) was also very common expression and is still used by few Belarusians. Ukranians also used the same Rusian literary language but referred to the folk language in the GDL as Lithuanian.

Tämän viikinkihistorian todentaminen ja muukin keskiajan tapahtumien varmentaminen on haasteellista.   Olisi mielenkiintoista tutustua sukuhistoriaan monipuolisemmin.  On helpointa saada tietoja Ruseista evankelisluterilaisen kirkon kirkonkirjoista Suomesta mutta on toisaalta hyvä muistaa että esi-isiemme asuinpaikat ovat olleet Novgorodin, Venäjän, Ruotsin ja Suomen hallinnassa ja alueella ovat vaikuttaneet roomalaiskatoliset, ortodoksit ja evankelisluterilaiset kirkkokunnat.  Voisi kuvitella että tietoja olisi mahdollista löytää monistakin eri lähteistä!  Lisäksi osa viikinkihistoriasta ulottuu niin pitkälle ajassa taaksepäin että kaikkinainen tietojen kirjaaminen on ollut melko satunnaista ja nekin harvat tiedot ovat vuosisatojen kuluessa useasti hävitetty, palaneet, kadonneet tai kätketty vallanvaihdon yhteydessä.  Lisäksi tarkoituksenmukainen, joskus poliittinenkin tietojen "jalostus" on vaikuttanut tietojen säilymiseen ja tulkintaan.

Historian elävöittämisyhdistys Harmaasudet