Rusin suku Karjalassa 1600 - 1800 -luvuilla (uuden ajan alku)

Taustahistoria

Koko Karjalan ja myös Rusien historiassa merkittävä vaikutus on ollut kirkon jakautumisella 1054, jonka seurauksena aikaisempi pienten hajanaisten heimojen välinen valtapeli muuttui idän ja lännen vaikutusten aallokoksi.  

Hämeestä ja Karjalasta syntyikin ankara ja verinen kilpa. Katolista oppia oli jo levinnyt Hämeeseen ja Novgorod yritti estää sitä. Jaroslav Vsevolodinpoika, Novgorodin ruhtinas, teki vv. 1226 ja 1227 tuhoisat retket Hämeeseen, ja samalla, v. 1227 suoritutti Karjalassa joukkokasteen ortodoksiuskoon.

Ruotsin Birger Jaarli teki, todennäköisesti v. 1238 (tai 1239), rankaisuluonteisen "toisen ristiretken" Hämeeseen, koska hämäläiset olivat nousseet kapinaan Suomen piispa Tuomasta vastaan v. 1237.  Retken tuloksena varmistui Ruotsin valta Hämeessä. Koska Novgorodia uhkasi m.m. tataarien v. 1238 alkanut vyöry etelästä, käytti Ruotsi tilannetta hyväkseen hyökkäämällä itään Tuomas-piispan johdolla, mutta Aleksanteri Jaroslavinpoika Nevski löikin hyökkääjät 15.07.1240 Nevajoella, ja asemat vakiintuivat vähäksi aikaa.

Muinaiskarjan katoaminen sai lopullisen silauksen Pähkinäsaaren rauhassa 1323, jolloin maat ensikerran jaettiin idän ja lännen kulttuurien vaikutuspiireiksi virallisestikin.  Ennen tätä rauhaa ei selkeitä ja kiinteitä valtakunnanrajoja oltu asetettu, kuvaukset kertovat pienten heimojen maasta.  Sodat ja jatkuva käymistila jatkui kuitenkin läpi aikojen ja Ruptuurisotien aina Suuren Pohjansodan ja Isovihan aikoihin asti.  Uudenkaupungin rauha 1721 alkoi tuoda pitävämpiä ratkaisuja, Muinais-Karjala käytännössä hävisi ja alue jakaantui Ruotsin ja Venäjän välille.  Tähän asti jatkuvat hyökkäykset ja miehitykset vaikuttivat Karjalan kuten myös muun Suomen elämään.

Olisi mielenkiintoista tutustua sukuhistoriaan monipuolisemmin.  On helpointa saada tietoja Ruseista evankelisluterilaisen kirkon kirkonkirjoista Suomesta mutta on toisaalta hyvä muistaa että esi-isiemme asuinpaikat ovat olleet Novgorodin, Venäjän, Ruotsin ja Suomen hallinnassa ja alueella ovat vaikuttaneet roomalaiskatoliset, ortodoksit ja evankelisluterilaiset kirkkokunnat.  Voisi kuvitella että tietoja olisi mahdollista löytää monistakin eri lähteistä! 

 Inkerinmaan historiassa ja Eestin kielen instituutin mukaan Karjalan kieli on ollut oma, erillinen kielensä Kiovan Rus -ajoista lähtien.  Eestin kielien instituutin sivuilla on asiaan liittyvää materiaalia englanninkielellä.  Erityisesti 1600-luvun lopulla suomen(inkerin)kielisen väestön osalta tapahtui merkittävää muuttoliikettä Karjalan kannakselta Inkerinmaalle.  Osa tutkimuksista käsittelee Karjalaa lähinnä osana Inkeriläisiä.  Vielä 1900-luvun alussa Rusien ja Karjalan yhteydet Inkerinmaahan olivat luonnollisia ja arkipäiväisiä.  Einar Rusi on esimerkiksi käynyt lapsuudessaan paimenessa Inkerinmaalla ja oli siellä oloihinsa erittäin tyytyväinen.  Lisäksi Jukka Rusi on kertonut myös tavallisen kansan vapaakauppatavoista alueella Suomen itsenäistymiseen saakka (seprakauppa).  Tästä johtuen olisikin mielenkiintoista tarkastella suvun taustoja myös Inkerinmaan historiasta lähtien. 

"In 1848, P. von Koeppen distinguished between three groups of the Ingrians: savakot from Savo (43,080), äyrämöiset from Äyräpää in the Vyborg region (29,243) and suomenmaakkoiset from elsewhere in Finland (3,746). Later these groups came under the common heading of Ingrians. Records for 1917 show that they lived in 761 Finnish villages and in 235 mixed villages. From 1939 the censuses ceased to consider the Ingrians separately. Ingrians also live in Archangel, Estonia, Komi, Siberia and elsewhere."

Viitemateriaalia löytyy mm. seuraavasti:

1. Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu sanoin ja kuvin. Toim. A. Metiäinen ja K. Kurko. Helsinki, 1960
2. S. Haltsonen, Entistä Inkeriä. Inkerin suomalaisasutuksen vaiheita ja kulttuurihistorian piirteitä. Tietolipas 36. Helsinki, 1965
3. Inkerin bibliografia. Luettelo vatjalaisia, inkeroisia ja Inkerin suomalaisia käsittelevästä kirjallisuudesta. Toim. J. Elomaa. Castrenianumin toimitteita 22. Helsinki, 1981
4. Inkerinmaalla. Muistoja Inkerin maasta ja kansasta sanoin ja kuvin. Koonnut H. Sihvo. Hämeenlinna, 1989
5. Inkerin suomalaisten historia. Toim. S. Haltsonen, Jyväskylä, 1969
6. A. Krjukov, Inkerinmaa ja inkeriläiset. -- Punalippu 8, 1987
7. O. Kurs, Ingeri põliselanike saatus. -- Akadeemia 7, 1990
8. M. Leppik, Ingerisoome kurgola murde fonoloogilise süsteemi kujunemine. Tallinn, 1975
9. I. Matley, The Dispersal of the Ingrians. -- Slavic Review 1, 1979, vol. 38
10. V. Uibopuu, Meie ja meie hõimud. Peatükke soomeugrilaste minevikust ja olevikust. Lund, 1984

Vuodesta 1581 alkaen ruotsalaiset olivat nimittäneet hallitsemiaan suomalaisalueita Suomen Suuriruhtinaskunnaksi.  Vanha Suomi (mm. Kannaksen alueet) olivat 1721 lähtien Venäjän valtakuntaa ja siihen yhdistettiin myös muu osa Suomea Suomen Sodan jälkeen Haminan rauhassa 1809.   

Ruotsin laki jäi voimaan, Ruotsin kieli jäi viralliseksi kieleksi, eikä suomalaisten perusoikeuksiin kajottu. Kun Ruotsilta perittyyn lakiin tarvittiin muutoksia, ne laadittiin säätyvaltiopäivillä Suomessa jonka jälkeen Venäjän keisari vahvisti ne. Suomi oli saanut autonomian ja omat rajat. Suomalaisalueista Venäjän hallintaan jäivät kuitenkin Pietarin kaupungin eteläpuolinen Inkerinmaa, Itä-Karjala ja Viena. 

On hyvä huomata että vasta tämän jälkeen, Suomen saatua yhtenäisen Suuriruhtinaskunnan aseman Aleksanteri I alaisuudessa, yhtenäinen Suomi oli mahdollista käsitteellisestikin luoda.  Kansallisuusaatteen synty Elias Lönnrotin työn pohjalta 1820-luvulta alkaen oli sadan vuoden mittainen prosessi joka päätyi Suomen itsenäisyyteen 1917.  Tavallaan voidaan jopa käsittää venäläisvallan luoneen autonomisen aseman myöntämisen kautta edellytykset Suomen ja suomalaisuuden synnylle! 

Sukututkimuksen keinoin on päästy Karjalan kannaksella selvittämään sukutausta vuoteen 1643, jolloin syntyi Heikki Sipinpoika Rusi.  Sipin (syntynyt arviolta 1620 - 1630, asunut Seivästöllä) sukutausta on jäänyt ainakin toistaiseksi paljastumatta.  

Minulla on hallussani vuoteen 1996 asti päivitetty Johannes (Jukka) Rusin hyvä sukututkimusaineisto , jossa on henkilötiedot edellä mainituista sukumme esi-isistä ja aikalaisistamme.  Kartoitetut henkilötiedot ulottuvat ajallisesti noin vuodesta 1610 nykypäivään saakka.  Ensimmäinen julkaisu on toteutettu Word -tiedostona johon on lisätty tietojen selaamista helpottavia henkilölinkkejä.  Odotan että löytäisin parhaan menetelmän hallita henkilötietomateriaalia nettisivuilla. 

Edelleen sukututkimusmateriaalia on olemassa Kankaisten, Wistien ja Juutilaisten suvuista, jotka kaikki liittyvät Rusin suvun taustaan.

Sukututkimusta ennen 1700-lukua vaikeuttaa yleinen maaomistuksen sekavuus ja selkeiden karttojen tai maakirjojen puute.  Suuren Pohjan sotaan (Isoviha) ja Uudenkaupungin rauhaan 1721 päättyy aikakausi, jonka jälkeen maaomistus vakiintui Isojaon myötä ja helpommin tutkittavia dokumentteja alkaa löytyä arkistoista.  Edellä kuvattu historiallinen tausta selittänee hyvin dokumentoinnin puutteellisuuden, oikeastaan vakaampi yhteiskunta syntyi vasta 1721 jälkeen.  Lisäksi on hyvä huomata että Seivästön kylä siirtyi vuonna 1863 hallinnollisesti Uudestakirkosta erotettuun Kuolemanjärven pitäjään.

Suvun tausta liittyy vahvasti asuinpaikkaan ja ammatteihin.  Rusit ovat harrastaneet maanviljelystä kuten valtaosa ihmisistä ennen teollista vallankumousta 1800-luvulla.  Maanviljelyksen lisäksi on toki hankittu lisäansioita kalastuksen ja muiden tehtävien avulla.  Vaikka voisi olettaa, ei kaupankäynnin tai hallinnon rooli ole suvun tiedossa olevan historian valossa kovin merkittävää.  Maa ja maanviljelys sen sijaan ovat olleet suvun ihmisten elämän kiinnepiste.

Vilkosenmäen Rusien Sortavala 2 -tilaa Uudenkirkon Sortavalassa voidaan pitää suvun pitkäaikaisena kantapaikkana Karjalan kannaksella. Isojaon 1849 kartoista voidaan tarkastella tilaa ja siihen liittyviä tietoja.   Tänne Matti Juhananpoika Rusi siirtyi Seivästöltä ilmeisesti vävyksi Mannosen taloon.  Tässä talossa suvun jäseniä asuikin aivan evakkomatkaan saakka, lähes kaksisataa vuotta.  Leolla on Boriksen piirtämä tämän tilan kuvitteellinen piirros joka perustuu kivijalan tietoihin ja paikalla asuneiden muistelmiin.  Toivon että saan kuvasta kopion itselleni ja tämäkin kuva tulee aikanaan julkaistuksi.  Jatkuvassa Rusi-tilan asutuksessa ainoana poikkeuksena Arton havaintojen mukaan ovat vuodet 1808-1813, jolloin Ruseja ei tilalla ole asunut.  Onkohan niin että tuolloin oli Rusien ensimmäinen matka pois kotikonnuiltaan Suomen sodan vuoksi, ajalla jolloin Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle? (Karjalan kannas oli ollut Venäjän alaisuudessa jo Uudenkaupungin rauhasta 1721 lähtien, n.s. Vanha Suomi).  

Maaomistuksista ja kartoista on tietoa enemmän sivulla "Suvun maat".

Ohessa joitakin linkkejä aiheeseen:

Johannes Rusin alustus sukututkimukseen

Johannes Rusin materiaalia sukututkimuksesta

Karjalan lyhyt historia Mauri Rastaan sivuilla. Sivuilla on myös runsaasti tietoa Karjalasta ja Karjalan historiasta.  Suosittelen!

Jouko Raitalallakin on mielenkiintoisia tietoja Karjalasta sivustollaan.

Suomen kaakkoisrajan historiaa

Suomen historian dokumentteja

Yleisesti Suomen asutuksesta koulukanavan historiaosasta.